Onnenpekka

Kesä antoi odottaa itseään tänä vuonna. Se hiipi pienen pienin askelin, hypähti satunnaisesti loikan ja otti heti perään pari askelta taaksepäin. Juhannuksena pelättiin pahinta eli perinteistä vappusäätä: räntää ja kovaa tuulta. Ilmatieteilijätkään eivät halunneet aiheuttaa kansalle pettymystä, joten lupaukset olivat synkänpuoleisia. Niinpä yllätys oli positiivinen, kun lämpötila kipusi yli viidentoista ja aurinkokin pilkisti pilvenraosta :)

Juhannuspäivän koiralenkin päätteeksi syttyi lamppu: kuvaamaan! Kello oli jo yli kahdeksan, mutta päivähän oli pitkä, joten ei muuta kuin ideaa toteuttamaan :) Paikaksi sovittiin Sääksjärven ranta, jossa auringon viime säteet kultaavat kauniisti puolukkavarvikon ja mäntymetsän.

Vaan yhdeksän aikaan valo ei enää ylettänytkään varvikkoon saakka. Seurasin auringon raitaa rantaan ja mitä siellä näinkään! Peilityyni järvi, tummanpuhuvat pilvet, pastellisävyiset värit! Hengähdin onnesta; maisema oli kerrassaan täydellinen! Mikä onnenpekka olenkaan, kun saan nähdä ja kokea tämän kaiken omassa kotimaassani :) On aikaa, vapaus kulkea jokamiehenoikeudella ja kamerakin, jolla ikuistaa tämä kaikki. Kaiken kukkuraksi hyvä ystävä matkassa :)

Ja mitä muotoja! Veteen pudonnut oksa, järven pinnasta heijastuva pilvi... Rauha huokui maisemasta. Lokit liitelivät järven yllä.

Pikkuruista luotoa kuvatessa silmiin sattui veden ylle kaartuva puu, jonka peilikuva heijastui hienosti järven pinnasta.

Mihin tahansa katseen käänsi, aina sattui silmiin hienoja ikuistettavia muotoja!

Ja valoja. Ja värejä. Usvakin alkoi nousta. Mitä vielä voisi toivoa!?

Olo oli kuin lottovoittajalla. Tai vielä parempi!

Lopulta valo kävi niin vähiin, että oli pakko lähteä tästä paratiisista.

Mutta mitä sattuikaan silmiin kotimatkalla?! Sumut pakottivat pysähtymään! 

Lepsämällä kaivoin jalustan esille rohkeasti hullun mainetta uhmaten ja kuvasin kaikessa rauhassa joenrantaa keskellä yötä. Autot hiljensivät ohi ajaessaan. Kuinkahan moni ajatteli soittaa 112:een? ;)

Kello oli tasan 0:00, kun tulin kotiin. Sanoisinko kliseisesti, että väsyneenä, mutta onnellisena! Onnenpekka!

Veden monet muodot

Tarina kotipaikkakunnan lempikohteista jatkukoon hävettävän pitkän tauon jälkeen. Puolustuksekseni voin sanoa, että talvi oli yksivärinen. Harmaa. Luokitellaankohan sitä edes väriksi?!

Vesi liittyy vahvasti mun lempikohteisiin. Onhan se upea elementti, joka inspiroi ja kiehtoo! Lisäksi vesi rauhoittaa ja palauttaa voimia. Ja myöskin haastaa, sillä se ei ole helppo kuvattava. Mutta samalla palkitseva, kun kuva onnistuukin :)

Veteen liittyviä kohteita Nurmijärvellä onkin ihan mukavasti.

Nukarinkoski

Hiljaa virtaa Vantaa... Nukarissa Vantaa saa vauhtia. Faktat Nukarinkoskesta jääköön kunkin haettavaksi, mutta omia fiiliksiä kuvien muodossa laitankin sen edestä ;)

Vihdoin toukokuussa kaikki palaset loksahti kohdilleen: viikonloppu, valoa ja värejä! Mitä sitä turhaan ihmettelemään, nokka kohti Nukaria!  

Tuomissa ensimmäiset kukat, illan valo siivilöityi lehtien läpi.

Perhokalastajien lempparikohde.

Illan valon vähyydestä oli hyötyäkin. Sain kuvattua tosi pitkällä valotusajalla.

Myllykoski

Valon pitää olla just oikea! Ei kuvista muuten mitään tule. Myllykosken reissua suunnitellessa sääennuste lupasi vain aikaiselle aamulle sopivaa keliä. No mutta, ei pidä nirsoilla! Aamu on parasta kuvausaikaa :) 

Myllykoski näytti parhaat puolensa aamun vinossa valossa. Ja ne linnut! Satakieli lauloi täyttä kurkkua ja täydensi tunnelman! Täältä voit kuunnella satakielen ja käen duettoa täydentääksesi tunnelman.

Mitä ei Myllykoskelta löydä, sitä ei tarvitsekaan ;) Maasto vaihtelee kalliosta kosteikkoihin. Portaita ylös, portaita alas, pitkospuita pitkin laavulle lepäämään.

Myllykosken ulkoilualueen pohjoispäässä on Pikkukoski. Pikkukosken ylittää sievä silta.

Ennen Pikkukoskea Vantaa vasta pohdiskelee, pitäisikö pistää juoksuksi...

 Myllykosken rannoilta löytyy rähmällään olevien luontokuvaajien lisäksi upeita  kasveja, sieniä ja eläimiä.

Parhaat kuvat varsinaisesta Myllykoskesta ovat vielä ottamatta! ;)

Kuhakoski onkin esittäytynyt jo blogikirjoituksessa Kuohuvaa!

Valkjärvestäkin oli tarkoitus kertoa. Senkin parhaat kuvat ovat vasta suunnitelmissa! Onpahan aihetta vielä blogikirjoituksiin :)