Tiesin useamman vuoden kokemuksella rinteen, jota aurinko lämmittää mukavasti. Siispä lauantaina 29.3.2014 suunnistettiin Lepsämäntien varteen kuvailemaan. Eikä odotus ollut turha! Siellähän leskenlehdet odottivat kuvaajiaan :)
Toiset leskenlehdet availivat vasta silmiään....
kun toiset jo olivat kääntäneet poskensa aurinkoa kohti.
Viime vuonna opin tuntemaan Pystykiurunkannuksen. Sekin kukkii aikaisin keväällä. Kummasti sitä herkistyy näkemään kaikenlaista, mitä ei ole aiemmin nähnyt, kun kulkee kameran kanssa :)
Kukkia kuvatessani leskenlehdelle istahti myös nokkosperhonen. Mikä tuuri! Ja ehdin sen vielä ikuistaakin, vaikka sommittelu tai muu kuvan suunnittelu ei siinä tilanteessa ole käytännössä edes mahdollista. Sekunnin jos mietiskelet, olet auttamattomasti myöhässä.
Nokkosperhoset talvehtivat aikuisina. Siksi ne ovat sitruunaperhosten lisäksi kevään ensimmäisiä väriläikkiä.
Jyrkässä rinteessä lehtiään availi myös lupiini. Sen lehdissä oli metallihohtoinen sävähdys. Ja mitkä muodot ja värit!
Muut menivät jo katsastelemaan uusia kuvauspaikkoja. Seurasin perässä, mutta tuttu tuomipaikka oli tarkistettava. Ja aivan oikein: tuomi oli jo aloittanut valmistautumisen lehtien tekoon ja kukintaan.
Eikä syreenikään halunnut olla pekkaa pahempi :)
Kameran kanssa tasapainoilu herttää aina ihmisten huomion. Ohikulkijoista saa helposti juttuseuraa. Heiltä kuulin, että joen varressa on hanhia. Eipä ollut vaikea arvata, mihin Eija ja Kirsi olivat suunnistaneet.
Lepsämänjoen uomassa ruokaili iso lauma hanhia. Menimme pellonreunaa varovasti niitä kohti. Silloin tällöin osa niistä lehahti ilmaan.
Lopulta hanhet ottivat siivet alleen ja nousivat lentoon. Painoin laukaisinta. Mitään ei tapahtunut!?! Etsimestä näin tekstin Full. Eikä! Miksi juuri silloin on muistikortti täynnä, kun ei ole aikaa vaihtaa sitä?! Painoin Deleteä parille koneelle siirretyistä kuvista. Ehdin vielä napata pari kuvaa loittonevasta parvesta.
