13.5.2017

Eksyminen kannattaa

Hartaasti odotettu kevät antoi odottaa puhkeamistaan. Se hiipi pehmein askelin ja puikahti välillä piiloon kylmää pohjoistuulta ja lumihiutaleita. Kukat kurkkivat arasti maan raosta, mutta eivät uskaltautuneet täyteen pituuteensa.

Kun aurinko sitten pääsi lämmittämään kylmän maan ja tuulikin oli sille suosiollinen, kukat nousivat piiloistaan onnellisina ja täynnä tarmoa. Lyhyenä huumaavana hetkenä kaikki huhtikuun kukat avasivat terälehtensä ja kurkottivat kohti aurinkoa.

Carpe diem! Tartu hetkeen! Hetkeä ei saanut menettää. Siksi heitin taas kameran kaulaan ja suuntasin kohti entistä kotipaikkaani. Muistin, että siellä oli pieni lehto, jossa näin valtavasti sinivuokkoja. Ehkäpä myös valkovuokkoja?! Siellä asuessani en ollut kehdannut mennä pikkumetsään, kuvittelin sen olevan jonkun yksityisaluetta. Nyt sitten poikkesin sinne rohkeasti. Voi sitä vuokkojen määrää!

Etsin katseellani paikkaa, johon lankeaisi se paras valo. Vuokot vaihtuivat yhtäkkiä pihapiirin kukkiin, kevättähtiin, sinililjoihin. Olinko jo jonkun pihalla? Peräännyin ja palasin lehtoon. Samassa huomasin pihapiirissä pariskunnan, jolta puolestaan ei ollut jäänyt huomaamatta kamerani.

Valokuvaus oli ollut heille mieleinen harrastus, niinpä juttua riitti yhteisestä aiheesta :) Ja mikä upeinta, sain kutsun tulla kuvaamaan heidän pihaansa! Voi mikä isokevättähtien ja idänsinililjojen meri! Joukossa oli myös minulle tuntemattomampia kukkia, veikkaisin, että ne ovat hyasintteja. Pariskunta meni jo valmistelemaan tulevaa juhlaansa, mutta minä sain mahtavan kehotuksen: kuvaa niin kauan, kuin haluat! <3 Kaiken kukkuraksi tytär huikkasi vielä iloisesti ovesta!

Mitäs sitä arkailemaan, jos kerta lupa oli saatu! Kuin olisin aarteen löytänyt! Ja olihan se aarre minulle :) 









Kuvailin siis rohkeasti, etsin kuvakulmia ja nautin kaikista pihan kauniista yksityiskohdista, sinivalkoisista sävyistä <3

Lopuksi poikkesin vielä lehtoon ja ikuistin muutaman sinivuokon ja valkovuokon. Pihalla kuvatessa oli aurinko ehtinyt jo niin alas, että vuokot jo sulkivat silmiään.



Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä... 




Taas olin saanut sydämen täyteen positiivista energiaa ja muistikortille ihania muistoja <3

Kiitos pihan omistajille ihanasta vierailusta ja hyvästä mielestä! Toivottavasti nämä kuvat ja terveiset päätyvät perille Pietarinmäkeen <3

5.2.2017

Värikylläisyyttä ja monimuotoisuutta

Madeiran reissun 3. osa on myöhässä pätevästä syystä, jonka jotkut tietävätkin. Vuoden lyhytpäiväisin neljännes on ohitettu pohjoisella pallonpuoliskolla ja matka kohti valoa jatkuu, jihuu! Päivän pituus Etelä-Suomen leveysasteilla on 5.2. kuitenkin vasta reilu 8 tuntia, joten pidennettävää on vielä 10 tuntia. Ajatelkaa, mikä rikkaus!

Värien määrä Suomen luonnossa on helmikuun alussa vähäinen. Nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä enemmän valoa, sen enemmän värejä. Ilmankos Madeiralla oli värejä vaikka muille jakaa! Siksi kävinkin nipistämässä oman palaseni :)  


Koska Madeiralla riittää valoa vuoden ympäri, kasvitkin kukoistavat. Huikeita värejä ja muotoja! 




Illan ja aamun valo kulkee ilmakehän läpi vinommin ja värjäytyy siksi (kiinnostuneet kaivakoon lisätietoa vaikka netistä :) lämpimin sävyin. Aamunkoit ja illanruskot, maailman kuvatuimmat kohteet? Näitä kliseisiä kohteita minäkin tallensin kamerani muistiin. Mutta minkäs teet, kun ovat niin kauniita ;)




Vanhan kaupungin kupeessa veden äärellä on Funchalia vartioimassa Forte de Sao Tiago, jonka kirkkaat värit häikäisevät.




Pari päivää kiertelimme autolla pääasiassa saaren itä- ja pohjoispuolella.

Kotkakallio näyttää ihan vanhalta tulivuoren kraaterilta.


Nunnien laaksossakin piipahdimme. Kuuluisa vuorten ympäröimä kohde.


Vaan minua kiehtoivat enemmän jylhät muodot, karut kalliomuodostelmat ja vahvat aallot iskeytyessään kivipaasiin. Madeiran itäpäässä olevan niemen poluilla olisin viettänyt vaikka koko päivän. Huimia maisemia, muotoja ja yksityiskohtia! Sommitteluhammasta alkoi kovasti kolottaa ;) 





Yksinäinen kappeli meren rannalla veti puoleensa kuin magneetti.


Monta, monta vaelluspolkua on edelleen näkemättä ja kokematta Madeiralla. 

29.12.2016

Sisiliskojen saari

Jos Madeiralla hetkeksi pysähtyy katselemaan kiviä, puunrunkoja tai seinustoja, näkee kymmenittäin vilisteleviä sisiliskoja. Veijareilla riittää vauhtia. Mutta kuvaaminen ei ole helppoa! Tietty toisen samanhenkisen kuvaajan kanssa voisi viettää pidemmän hetken odotellen sopivaa tilannetta, mutta muita asiaan vihkiytymättömiä ei kannata rasittaa moisella :)




Kun kerta loma oli tuplapitkä, suunnitelmissa oli pistää lenkkarit jalkaan ja kiertää polkuja oikein olan takaa. Vaan kuinkas kävikään? Eikös flunssa päättänyt puuttua peliin. No, ei siitä sitten otettu turhia paineita vaan otettiin rauhallisemmin ja ihmeteltiin Funchalia sitten pitkän kaavan kautta.

Kaupungin rantapuisto Parque Santa Catarina on monen keidas. 


Marraskuuta täplittää ihanan aurinkoisella olemuksellaan tulppaanipuu.

Kunnianhimoiset jouluvalmistelut olivat jo pitkällä marraskuun lopulla ja kiihtyivät joulukuun alussa. Jouluna ja uutena vuotena valot ovat varmasti mahtava näky. 


Sataman lähistöltä bongasin kartasta Quinta Magnolia -puiston. Kamera kainaloon ja menoksi! Vaan puiston kunto olikin samaa luokkaa kuin entisellä atleetilla ja nykyisellä kotletilla. Yhtä rapistunut. Mutta sisiliskoja piisasi! Ja kun oikein kovasti rajasi, sai muutaman ihan kelvollisen kuvan itse puistostakin.




Funchalia hallitsee kukkulan päältä komea linnoitus Fortaleza do Pico. Kartalla matka sataman kupeesta linnoitukselle näytti ihan lyhyeltä. Mutta sitä se ei todellakaan ollut. Kartassa ei ollut korkeuseroja! Funchalissa ei varmaan ole rantaa lukuun ottamatta yhtään tasaista paikkaa. Mäkeä ylös ja mäkeä alas. Kapuaminen oli vaivan arvoista! Jylhä linnoitus oli näkemisen arvoinen. Tosin sisälle ei päässyt. Siellä tehdään arkeologisia töitä. Ehkä jonain päivänä?


Noissa kivenkoloissa asui varmaan tuhatmäärin sisiliskoja. 



Kuvankaunista Monten trooppista puistoa oli käyty ihailemassa jo parikin kertaa, joten nyt keskityttiin Monten muihin nähtävyyksiin. Korkealla kukkulan laella on Monten kirkko, jonka tornista on huikeat näkymät. Maapallon pyöreyskin näkyy hiukkasen. Vai onko se pelkkää mielikuvitusta?


Montelta pääsee laskemaan mukulakiviä pitkin vanhanajan rottinkisella kelkalla. Been there done that. Ei toista kertaa! Hullun hommaa… Kissa paistatteli päivää ikkunalla kelkkamiesten hattujen lomassa.



Sateenkaaren päästä löytyy onni. Madeiralla bongasimme sen monta kertaa, milloin mistäkin. Hienojakoinen kevyt sade leijaili vuorilta aurinkoiselle rannalle ja sai aikaan tämän hienon valoilmiön :)


Lähde mukaan vielä kolmannelle retkelle Madeiran itä- ja pohjoisosiin!

8.12.2016

Muotoja, värejä, viivoja


Marraskuu, tuo kirottu kuukausi! Tänä vuonna sitä oikein odotin :) Poikkeuksellisesti lomaa oli kaksi viikkoa ja se sijoittui kokonaan marraskuuhun. Syksy oli ollut rankka muutenkin, joten odotin lomaa oikein kaksin verroin. Ja kun palkkioksi sain pääsyn valoon ja lämpöön, mikäs sen upeampaa!

Madeiralla oli paljon kokematonta vielä. Suunnitelmissa oli patikointia, saariretki ja jopa fadomusiikkia.  Ja tietysti paljon valokuvaamista! Hmmm… mitähän sitä kuvaisi, jotta ei toistaisi itseään? Onneksi inspiraatio tulee itsestään, ei sitä tarvitse kutsua eikä keksiä :)

Sommittelukurssi ja muutama sommitteluopus suuntasivat katseen uudenlaisiin kohteisiin. Graafisiin elementteihin, linjoihin, kaariin, rytmiin, valoon. Yllättäen kaikissa kuvissa luonto ei ollut enää pääosassa, mutta joka tapauksessa sillä oli rooli. Ihmisetkin pääsivät silloin tällöin kuvaan, tosin sommittelun elementteinä.


 
Funchalin ranta on rakennettu vesivyöryjen jälkeen uudelleen. Ehkä askeettisesti, mutta silti onnistuneesti. Ja kun taustalla on meri ja valo, ei muuta tarvitakaan!



Vanhan kaupungin ovet ovat legendaarisia! Edelliskerrasta tuunattujen ovien määrä oli mielestäni lisääntynyt. Mageita!



Tämä on minun suosikkini. Työn määrä on ollut varmasti suuri.



Toisaalta ne alkuperäiset, käsittelemättömät. Niissä on myös jotain kiehtovaa. Yhteen sointuvat harmoniset värit? 


Menneen ajan romantiikkaa?


Valot, värit ja muodot!  Niitä en voinut sivuuttaa myöskään.





 Hyvää yötä Funchal <3